Neuleystäviä ja neulojan ystäviä..

Kun valmistuneita töitä ei ole, pitää kirjoittaa edes jotain aihetta liippaavaa.. Tänään mohairliivi-huppari ei ole vielä saanut lisää kierroksia, mutta iltaa kohden se asia korjaantuu. Tämä tyttö lähti parin asteen pakkasessa lenkille, ja täytyy todeta että niillä kylmemmillä keleillä oli kyllä kivempi lenkkeillä! Sain vietyä jopa todistuksen suoritetusta kakkosvaiheesta poliisilaitokselle, tämä oli siis suoritettu marraskuussa 08... Kortin umpeutumiseen aikaa kuukausi! On se kumma miten nämä asiat aina retajaa, poliisilaitoksellakin on kuitenkin tullut vuoden mittaan käytyä tai ainakin ajettua ohi.. ?!

Ajattelin noiden Salaisten Neuleystävien innoittamana jutella vähän neulojan muista ystävistä..nimittäin harrastusta piristävistä välineistä! Allekirjoittaneelta löytyy viisi ystävää, jotka jollain tapaa harrastukseen liittyvät.

Ylimmässä kuvassa Sampo poseeraa, se onkin sekä neulojan kaveri että "kaveri", saksien puutteessa se katkaisee langan, myös silloin kun ei tarvitsisi. Kynnet laittavat langan rakenteen uusiksi, ja käsialasta tulee sopivan tiukkaa kun kissa kiskoo langasta.

















Vanhan Paulig-kahvipurkin nainen pitää huolta puikoista ja koukuista. Purkki on löytöjä mökiltä, jonne edellinen omistaja oli sen hylännyt. Yleensä purkki ei näytä näin siistiltä, vaan pyöröpuikkoja sojottaa suuntaan ja toiseenkin.. Jospa se pysyisi tuon näköisenä jonkun aikaa, ainakin siihen asti kun sinne on seuraavan kerran asiaa. ;)













Mummilta peritty vanha putkilo kätkee sisäänsä sukkapuikkoja ja koukkuja useita eri kokoja. Puikkokätkö on maailmaa nähnyt ja kulunut, ja jossain vaiheessa olin jopa heittämässä sitä pois?! Syksyllä sitä hädissäni metsästin, mutta ilmeisesti en sitten ollutkaan ollut tyhmä. Kätkö "timantteineen" on rakas, vaikkeivat eniten käytössä olevat puikot useinkaan ehdi sinne.













Neulojan arkea piristää myös valovirkkuukoukku, joka tarjoaa vaihtelua oikealle ja nurjalle. Metsästin koukkua jonkun aikaa, ja eräässä liikkeessä myyjä totesi maahantuojan sanoneen, ettei näitä oikein mene kaupaksi. Mitä?! Vaikkei valoa tarvitsisi, tämä on tosi miellyttävä käyttää, ja ainakin mulla lisännyt intoa virkkaamista kohtaan. :)













Apureista tärkein, vaikka sen käyttö ei miellyttävää olekkaan.. Päättelyneula! Kateissa oikeastaan aina kun sitä tarvii, mutta putkahtaa silti aina jostain ja ollut menossa mukana jo useamman vuoden, tämäkin on tullut mummin puikkokätkön mukana minulle vuosia sitten. Vihaan päättelemistä yli kaiken, tästä neulasta jää sormiin metallinen tuoksu, mutta silti tästä en luopuisi. Ellei se sitten joskus lopullisesti päätä kadota. :)













Lahjaksi saatu sormus on rakas ja kulkenut mukana jo kaksi vuotta. Se kilisee sormessa, ja kilinä kuuluu neulomiseeni. Ei nyt niin välttämätön neulojan ystävä, mutta minulle todellinen matkakaveri.
__

Nyt kun SNY-ilmoittautuminen on lähetetty, maksut maksettu ja muiden ilmoittautuneiden blogeja selailtu, into vaan kasvaa. Saisinpa jo tietää parini että pääsisin suunnittelemaan! Mieleen tuli kuitenkin paljon sellaisia asioita minusta, joita en ilmoittautuessa maininnut. Minut saa ilahtumaan resepteillä ja muutenkin ruoanlaittoon liittyvillä jutuilla.. Matkailua tosiaan opiskelen ja ja ja.. Nyt ne jutut katosivat päästä kaikki. No, ehkä SNYni sitten kuitenkin tietää juuri oikeat tavat ilahduttaa. :)