Aiheen vierestä

Luulitteko näkevänne neulekuvia? Niin, en uskonutkaan. Niitä on tässä blogissa nähty tänä keväänä harvanlaisesti, mutta päätin olla ottamatta siitä nyt mitään paineita. Neuleita on kyllä tehty, ainakin jotain pieniä juttuja, mutta kun ne ovat menossa SNY:ni luo, ja siksi hyshys.

Viherpeukalointikuvia sen sijaan on tarjolla. Kuvassa tuleva minisitrus, jonka siirsin ylhäiseen yksinäisyyteen. Olisin siirtänyt myös 8 muuta tainta, mutta päätin että alkaa nuukaksi, ja olla ostamatta vielä niitä 8 ruukkua, koska olisi pitänyt ostaa samalla myös lisää multaa. Kertokaapa mikä logiikka tässä on, sillä minä en vielä ole sitä keksinyt. Joudun kumminkin ostamaan sitä multaa lisää, kai se on aivan sama milloin sen tekee? No, mieluiten kuitenkin ennen kuin taimet ovat kuolleet. :)



Yllätin itseni.



Todenteolla. Päätin että tästä laatikosta löytyy nyt kaikki toukokuun herkut. (Päätös ei ihan pitänyt mutta yritys on kova ja suunta parempaan päin. :)



Ne on ihanat! Maanantaina aletaan Koemaistajan kanssa pienimuotoinen skaba, jossa olisi tarkoitus kerätä kilometrejä. Ja koska en oikeastaan ikinä ole omistanut kunnon lenkkikenkiä, päätin nyt panostaa. Ja eilen niitä "sisäänajaessani", ihmettelin onko joku joskus pakottanut minut lenkkeilemään lättäkengillä?! Vielä ei olla päätetty, mistä me tässä kamppaillaan, eli mitä voittaja saa, muutakuin sysäyksen parempaan peruskuntoon. Ideoita otetaan vastaan. :)

Pääsykokeet lähestyvät ja yhden käden sormet riittävät nyt öiden laskemiseen. Vielä ei jännitä, mutta vähän harmittaa etten ole mielestäni lukenut tarpeeksi, vaikka normaaliin lukemiseeni nähden olen lukenut paljon. Tiistaina nähdään, miten käy. Pitäkää peukkuja jooko!

Opettajan arkea olen saanut taas tämän viikon viettää, ensin kuviksen, ja nyt liikunnan sijaisena. Enää en ihmettele, miksi liikunnan opettajallamme tuntui olevan aina kiire jonnekin, olen juossut paikasta toiseen kuin tuulispää viimeiset kaksi päivää. Ja tykkään kovasti! Harmittaa jos opettajankoulutuksen ovet eivät nyt aukene, mutta sitten voi yrittää ensi vuonna uudelleen.. :)

Vähän vielä tuosta liikunnan opettajuudesta. Opettaja, jonka sijaisena nyt olen, on liikunnanopettajaksi aivan täydellinen, ja kannustaa nimenomaan siihen osallistumisen ja liikunnan ilon löytämiseen. Eläkkeelle jäämisen myötä kuitenkin ensi syksynä on tarve uudelle opettajalle, ja tänään tytöt juttelivat miten kamalaa olisi jos opettajaksi tulisi suorituskeskeinen ihminen. Koululiikuntahan on tunnetusti aiheuttanut ihmisille kasapäin traumoja, ja minusta opettajan merkitys siihen on valitettavan ilmeinen.
Jos opettajan asenne on, että kaikkien on pyrittävä täydelliseen suoritukseen ja oltava hyviä mielellään joka lajissa telinevoimistelusta aitajuoksuun, lähtökohta on täysin väärä! Minusta tärkeintä on, että kaikki saavat osallistua ja kokeilla uusia lajeja, ilman että pelataan verenmaku suussa ja laitetaan juoksutestien tulokset koulun seinälle kaikkien nähtäväksi.
Koululiikunnan tulisi olla myös monipuolista, sisältäen myös trendijuttuja. Pikkuveljeni oli zumbannut koulussa, ja lähti kiroillen kouluun että hitto jotain zumbaa. Takaisin tuli iloinen poika, joka oli tykännyt rennosta meiningistä! Tässä on mielestäni hyvä esimerkki, miksi tunteihin kannattaa sisällyttää myös jotain muuta kuin hiihto-luistelu-hiihto-luistelu-pallopelit -tyylistä liikuntasuunnitelmaa. Tietysti vastaan tulevat resurssit, kuinkapa muuten, mutta ei luulisi olevan hirveä menetys, jos osa rahoista käytettäisiin oikean liikunnan ilon etsimiseen.

Tällaisia mietteitä täällä, minusta on kivaa kun työ herättää ajattelemaan! :)