Pengoin aamulla yllättävän vapaapäivän (eli työt jatkuukin vasta ensi viikolla) kunniaksi lankalaatikkoa, aikomuksena tehdä lapaset. Vastaan tuli kuitenkin tämä viime joululomalla aloitettu maksikaulahuivi, ja vilkaisu ikkunasta vahvisti päätöksen tehdä tuo ufo samantien loppuun. Tuuli riepotti puita, ja parvekkeen ovesta vetää niin että tukka hulmuaa.
Huivi on aloitettu luomalla silmukat ihan mututuntumalla, ja vasta päättelyn jälkeen huomasinkin, miten pitkä se on. Rinkulalla on mittaa varmaan kaksi ja puoli metriä. Jotain merkittävää tapahtui siinä vaiheessa kun aloin neulomaan pyörönä tuota, sillä se kiepsahti ympäri ja se oli ehkä yksi syy miksi se ufoutui. Valmiissa huivissa tuo ei haittaa kun se kuitenkin kieputetaan kaulaan miten sattuu.
Nyt olen valmis syysmyrskyjä varten, antaa tulla vaan. Tätä tyttöä ei mitkä tahansa tuulet muutenkaan enää horjuta!
Tätä sen sijaan horjutti. Ainoa parvekkeella kasvanut gladiolukseni muuttui eilen leikkokukaksi, kun merituuli antoi sille kyytiä. Istutin mielestäni keväällä keltaisia ja vaaleanpunaisia sipuleita.. Kukkia tuli lopulta vain yksi, jossa olikin molemmat värit. Mielenkiintoista. :)
--
Piakkoin ehkä asiaa hyvin surullisesta neuleesta, nimittäin neulekoneella kurssityönä tehtävästä paidasta. Opettaja ei ole huolinut neuletta arviointiin esimerkiksi "saumojen huonon laadun" perusteella, joten jännitän kovasti mitä se sanoo, kun huomaa omassani olevan kahden eri värierän lankaa.. Neuleen oli määrä olla valmis jo keväällä, mutta viimeinen palautuspäivä oli syyskuun alussa. Sain kuitenkin olosuhteista johtuen lisäaikaa syyskuun loppuun, vaikkakin todettiin että "tässä ei arvioida elämäntilannettasi vaan kykyä suoriutua annetusta tehtävästä". Nyt deadline siis lähestyy ja enää puuttuu toinen hiha ja kaulus. Päätin että minun hyvin epätäydellinen nuttuni, joka todennäköisesti päätyy palvelemaan korkeintaan roskienvientireissulla ja lämmikkeenä tässä viluisessa kämpässä, saa luvan kelvata sellaisenaan. Laitan kuvia pian !
Hei mukavaa että olet palaillut blogin pariin.
VastaaPoistaKaulahuivi näyttää ihanan muhkealta ja lämpimältä! Itse aloitin yläasteella koulussa neulekoneella villapaidan teon pikkusiskolle.. no, palat on valmiina mutta niitä ei ole ikinä ommeltu yhteen... Odotan siis näkeväni vähän paremmin onnistuneen lopputuloksen kuvina täällä. :D Tuo pettajan kommentti kuulostaa kamalan tylyltä, koska kyllähän raskas elämäntilanne kenellä hyvänsä vaikuttaa juuri siihen kykyyn suoriutua annetuista tehtävistä. Eihän kukaan voi suoriutua esimerkiksi koulutehtävistä ihan entiseen malliin, jos omaa elämää on juuri horjutettu niin että tavallinen arkielämässäkin suoriutuminen ottaa tavallista enemmän.
Mukavan muhkea kauluri! Toivottavasti et joudu sitä sentään sisällä kämpässä jatkuvasti käyttämään, ei sielläkään varmaan koko syksyä noin kovasti myrskyä :)
VastaaPoistaOnpas tylyä tekstiä opettajalta, vähän ymmärrystä!! Oikein vihaksi pistää... Toivottavasti saat paidan kunnialla valmiiksi, lähetän täältä hyviä energioita :D
Kauluri keräsi pisteet myös tuolla viileässä syystuulessa, vaikkakin täytyy sanoa että se oli jo vähän nyppyyntynyt jo pelkästään ufolaatikossa pyöriessään. Jos sitä vaikka lopettaisi tuon Novitan käyttämisen :)
VastaaPoistaMeillä on ollut paljon keskustelua tuosta opettajasta.. Ja todellakin jännittää jättää työtä palautukseen juurikin tuon kummallisen asenteen takia. Että jos ei kelpaa, pitää tehdä uusiksi. Eihän tentaattorikaan jätä tenttipaperia vastaanottamatta, ja sano, että en kyllä arvioi kun vastasit niin huonosti..
Tosiaan, hyviä energioita nyt tarvitaan! Muuhunkin kuin tuohon paitaan. Kyllä tässä mennään vielä vähän shokin ja todellisuuden rajamailla..
Kerrassaan törkeä kommentti opettajaltasi! Miten kukaan voi sanoa noin! :( Totta kai rankka elämäntilanne vaikuttaa kaikkeen, ei sitä voi jättää huomioimatta. Kovasti voimia sinulle!
VastaaPoistaIhanan muhkea kauluri.