perjantaina, tammikuuta 14

Kotoa kotiin

Väistämätön paluu arkeen oli kuukauden Pohjanmaallaoleilun jälkeen edessä eilen. Pakkasin laukut ja lähdin.. Kumma juttu miten siihen lähtemiseen ei totu. Aina itkettää yhtä paljon. Mutta siellä ei ole minulle koulua ja jos opiskella haluaa niin.. ei auta muu kuin startata. Sampo yritti viimeiseen asti tulla mukaan, ja kun sitä sitten yritin halailla ennen lähtöä, sain vastalauseeksi rimpuilua ja urinaa. Miten sille voisi kertoa että mun tulee sitä kyllä ikävä ja ottaisin mukaan jos voisin? Sen on parempi olla kotikotona, jossa äiti hemmottelee sen pilalle, ja vie valjaissa ulos aina kun kissa vaatii sitä ulko-ovella. Täällä se olisi liikaa yksin, ja muutenkin - ei äiti siitä malttaisi luopua. ;)

Näky täällä olikin sitten seuraavanlainen. 80 % mainoksia. Kuivuuteen kuolleet kukat, ensi kerralla pyydän jotakuta parempimuistista kastelemaan kukat kuin tällä kerralla. ;) Kuivahtanut sitruspuun taimi harmittaa, se on yksi niistä jota viime kesänä Koemaistajan minisitruksen siemenistä kasvatin. Orkidea sen sijaan odotti minua jotta voi aloittaa kukinnan, luulin sen kukkineen jo joulun aikana. Ja joulukaktustahan nyt ei voi edes tappaa.

En tiedä milloin tähän välimatkaan tottuu. Välimatka Koemaistajaan on yli puolituhatta kilometriä. Kotiin on yli kolmesataa. Muutama ystävä on onneksi lähempänä, ja tänne on mahdottoman kivaa saada vieraita, joita onkin lähiviikkoina tulossa mukavasti. Että eiköhän tästä taas selviä. Sitä Sampoa vaan on ikävä.

Pian saan esitellä vähän isomman valmiin neulomuksen. Enää puuttuu kaulus ja vetoketju. :)

Löytö

Matkalla lounasta hakemaan satuin pysähtymään Vuorikadun antikvariaatti Sofian laarilla, ja tein löytöjä. Mittens to Knit-, Terveyttä kulttuurista- ja Valkoista ja pastellia -kaunista kangaspuilla -kirjojen lisäksi löysin tämän aarteen. Tyttöjen käsityön opas vuodelta 1968 oli alekopassa myynnissä eurolla! Mukaanhan se lähti, varsinkin kun se oli aika ihastuttava kaikkine elämisen jälkineen.

Kirjaa on käytetty 70-luvulla ilmeisesti myös auton huoltokirjana. Kanteen on lätkitty kaksi huolloista kertovaa tarraa. Huolellisesti on autoa huollettu, vuoden välein!

Kirjan omistaja oli mieltynyt punaisiin kynsiin.

Myöskin ompelukone oli saanut pintaansa vähän väriä.
Ja oikeita kangasnäytteitäkin löytyi!

Helsinkiin muuttamisessa on ollut kyllä ainakin yksi hyvä puoli, nimittäin nämä eivät olleet ensimmäiset antikvariaattilöydöt joita olen tehnyt. Vielä kun noita aarreaittoja on melkein joka kulmassa (koululle menevän bussimatkan varrella ainakin 4!), niihin on helppo piipahtaa.

Muutenkin tällaiset löydöt ovat mukavia, mitä tulee kattavan käsityökirjaston keräämiseen. Se kun olisi tavoitteena, on sitten lähdemateriaalia mitä valmistumisen jälkeen voi omassa tuntisuunnittelussa ja opiskelussa hyödyntää. :)

maanantaina, tammikuuta 10

Kun poijjalle annettihin nimi!

Viime viikolla järjestettiin juhlia; olin Koemaistajan siskon apuna, lähinnä keittiön puolella. Valmistelu alkoi kunnolla maanantain kauppareissusta (Prisman kärryt huoltoon kiitos. Meiän oma hirras oikealle kun eturengas jäi jumiin ja ostostelu oli aika tuskaista, varsinkin kun kauppa kierrettiin ainakin kolmesti) ja päättyi tietenkin juhliin torstaina.

Tässä omia tarjoilutekeleitäni. Voileipäkakkujen teko delegoitiin niin, että se joka tykkää sisällöstä, tekee senmakuisen kakun. Mulle lankesi kalakakku, muille kinkku- ja metvurstikakut. Kalakakussa on sisällä silputtua savulohta, tonnikalaa, ja savulohisalaattia, ja se kostutettiin kalaliemellä. Päällystä on savulohiviolaa. Nyt on sitten tehty ensimmäinen voileipäkakku!

Kakuissa oli sisällä silputtua persikkaa ja vadelmaa kermavaahdossa, ja se kostutettiin vadelmamehulla. Reunan pursotukset kermaa ja päällystä sokerikuorrutetta, kiekurat valkosuklaata.

Pojasta tuli Tatu, ja hyvin sopiikin nimi saajalleen!

Tällaiset annettiin lahjaksi, potkuhousujen kera. Äiti kauhistutti meitä kertomalla (jälkeenpäin?!), että vanhan kansan uskomuksen mukaan se joka vie lahjaksi kengät saa itse seuraavan vauvan. Huh, ei semmoista tähän saumaan, sillä...

... näissä on ihan tarpeeksi operaatiota tälle keväälle. Luulisi näillä alkuun pääsevän. Nyt pitäisi olla sitä aikaakin, nimittäin ilmoittaudun inttileskikomppaniaan.

TJ 361, luulisin. Perhana.

tiistaina, tammikuuta 4

Ristiäisleipomuksia

Leivoin tämän aamun keksejä Koemaistajan siskonpojan ristiäisiin. Näiden vaaleiden piparien ohje ompi tässä;

200 g voita tai margariinia
3 dl sokeria
1 muna
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
6 dl jauhoja

175 astetta, n. 8 minuuttia

Kärähtivät hyvin herkästi! Uunia kannatti siis vahtia tarkasti. Jos nyt tekisin uuden taikinan, vähentäisin sokeria aika kovalla kädellä.. Kun olin tehnyt vaaleita pipareita kylliksi (tein tuplataikinan, joten meille kotiinkin taitaa jäädä jokunen keksi...) lisäsin taikinaan kaakaota ja tein tummia sydämiä. Ne kuitenkin näyttivät liiaksi palaneilta vaaleilta, etten jaksanut niitä ristiäisiä varten koristella. :D

Koristelin dippaamalla keksit sulatettuun valkosuklaaseen ja lisäsin hiutalenonparelleja.
Tässä sitä kotiin jäävää satoa. Saattaa siellä olla jokunen myös hieman kärähtänyt.. Miksi se viimeinen pellillinen aina palaa!?

--

Blogiarvonnan voittajat ja Luovaan leikkiin osallistuneet, en edelleenkään ole teitä unohtanut. Päinvastoin, molemmat tekemättömät hommat nakuttavat takaraivossa päivittäin. Satuin vain unohtamaan muutaman jutun Helsinkiin...