Käsin, muttei käsitöitä

Aika on kulunut ihan kaiken muun kuin käsitöiden parissa. Oon yrittänyt jotain sukkaa vääntää, mutta siitäkään ei tunnu tulevan enää mitään. Ensimmäinen on valmis, pari sille olisi ihan kiva. Epäilen, saanko ikinä aikaiseksi.

Jotenkin ei edes haittaa. :)

Oon koulusta pitänyt vähän "luovaa taukoa" ja päätin että ens periodissa sitten taas olen reipas. Helmikuu on mennyt lähinnä ulkoillen ja nukkuen, ja töissä. Ystävänpäiväksi pääsin myös harjoittelemaan kimppujen tekoa, ja sen jälkeen olen myös muutamia kukkasia käsissäni pyöritellyt. Joku lienee mun tekemän kimpun jo ostanutkin. :)

Tuo on kyllä kivaa hommaa, oikeasti. Olen saanut olla hyvässä opissa, ja minulle on kirjaimellisesti kädestä pitäen näytetty miten homman kuuluu toimia. Opittavaa on valtavasti, ja se tuntuu vaan mukavalta!

Sydämellistä

Tein ystävänpäiväkortit jo reilu kuukausi sitten kun iski yllättävä inspis. Muutama kortti lähti matkaan, ja tämännäköisiä olivat. :)

Puoli vuotta

Puoli vuotta on nyt eletty erilaista elämää. Ikävä tuota miestä on, ei siitä mihinkään pääse. Mutta jaloillani olen, ja eteenpäin menossa. Oon vakuuttunut siitä, että elämällä on tarjota mulle vielä hyviä asioita, ja tätä sisuuntunutta naista on enää hankala lannistaa. :)

Kangaskaapista vaatekaappiin

Päätin tarttua pussukkaan, joka on marinoitunut kangaskaapissa jo jonkun aikaa, veikkaisin puolta vuotta. Ostin tarvikkeet huppariin alunperin tietty kaava mielessäni, ja pussista löytyi vetoketjukin. En jaksanut kuitenkaan alkaa ohjeiden kanssa söhläämään vaan annoin palaa vaan.

Piirsin kaavat summamutikassa, hyväksi havaittua hupparia mukaillen. Tykkäsin sen hupusta, jossa kaulus nousee vähän korkeammaksi, ja päätinkin nyt käyttää sitä samaa tässä omassa. Hupun sisus on erivärinen ja näkyy käytössä ihan hyvin.

Ruskea kangas on keskivahvaa collegea ja vihreä trikoota. Helmassa on resoriputkea, jonka laitoin ihan koko leveydeltä; tänne on suotu tuota takapuolta sen verran etten kestä paitoja joita saa aina kiskoa takaisin alas kainaloista. Lisäsin myös alkuperäiseen huppariin mittaa vajaa kymmenen senttiä. Lyhyen koelenkkeilyn jälkeen räpellys tuntuu ihan käyttökelpoiselta retkulta.

Hihoihin halusin myös resorit joten kursin ne kasaan tuosta trikoosta. Saumuria ei tästä taloudesta (vielä) löydy, joten hommaahan tuossa oli kun piti monta kertaa suristella kaikki reunat läpi.

Oon ihan yllättynyt lopputuloksesta. Että vaikka tein vaan vähän sinnepäin, vaate on kerrankin kelvollinen. Ylensä kun lähden kaavoilla kokeilemaan, tiedossa on itkua ja raivareita. Toisaalta on kyllä kokemusta myös sellaisista "mä vähän kokeilen"-projekteista joiden lopputulos on kelvannut autonpesurievuksi.

Nuo kankaat maksoivat muistaakseni yhteensä jonkun viisikymppiä. Että ei se mitenkään halvaksi tule. Tällainen pitkäkestoinen marinointi onneksi häivyttää tarkat eurolukemat..

Käsitöitä ?!

Viime aikoina tää blogi on ollut kyllä kaikkea muuta kuin käsityöblogi. Toisaalta, alunperinkin ajattelin että tässä blogissa saa olla muutakin. Käsitöiden osuus on vaan jäänyt viime aikoina ihan häviävän pieneksi. On täällä koko ajan jotain tekeillä, mitään ei vain oikein valmistu ja jos valmistuu ne on pieni osa isompaa kokonaisuutta. Kuten 1 essu, vielä 30 olisi valmistumassa, ja koska ne on varustettu firman logolla en viitsi niitä tänne bloggailla. Ainakaan vielä, saa nähdä. :)

Mulla ei ollut mitään kivaa ovikranssia, ja pitkään hauduttelin ideaa tollaisesta huopapallokranssista. Ennen tätä projektia en osannut huovuttaa kunnollista palloa mutta nyt on sitten harjoiteltu ihan kunnolla. Virkkasin taustakehikoksi metallilangasta renkulan jonka vielä liimasin pahviin kun ei se meinannut pysyä suorana. Kuumaliimasin pallot taustaan, ja ripottelin mukaan lepän "kukintoja" ja kiedoin vähän hamppunarua ympärille.

Oon kyllä ihan tyytyväinen, ei tuu ihan heti vastaan samanlaista ellei naapurin mummo keksi alkaa matkimaan.

Kukkahommille mietin vähän oman blogin perustamista. En oo tätä ideaa vielä hirveän pitkälle kehitellyt mutta eiköhän se tässä myös ala saamaan omaa muotoa. Kurssiinkin on aikaa vielä muutama kuukausi niin ehtiihän tässä.

Uusia suuntia

Inspiraationi. Se kukkii jo kolmatta kertaa.

Uskolliset apuvälineeni.

Ääni, joka syntyy kun mapin klipsi napsahtaa auki.

Riemu kun saa oppia jotain oikeasti kiinnostavaa.

Olla tekemisissä kauniiden asioiden kanssa.

Vaihdan ärräpaidan kevään mittaan kukkakaupan mustaan essuun, joita tosin ensin sain projektiksi valmistaa 30 kpl. Yliopisto-opiskelija oon edelleen, mutta kukkasidontaa pääsen opettelemaan tiiviskurssille, ja sen jälkeen alan rautaisten ammattilaisten oppiin ja töihin. Neljä kesää kiskantätinä ja nyt tiedossa onkin sormien upottamista multaan. Käsityötiede kulkee olkalaukussa kevään mittaan, mutta ajattelin silti vähän irrotella ja astua pois tutun kassan takaa. Haastaa itseni ja etsiä uusia juttuja.

Olen niin iloinen!

Nastan terveiset

Kaveri halusi tulla myös tervehtimään. Että hyvin menee ja kivaa kun on talvi!

Pakko

Tuli sellanen olo että on jo pakko kirjoittaa jotain. Ilmoittaa että oon täällä.

Kamera on teillä tiettymättömillä joten mitään kuvamateriaalia ei ole. Toisaalta, eipä oo ollut paljon kuvattavaakaan.

Ennen joulua olin vaan töissätöissätöissä, jouluviikolla keräsin viideltä päivältä 63 tuntia. Siinä ei paljon neulottu, eikä tehty muutakaan. Olin extraamassa kukkakaupalla, ja työnkuvakin muuttui sihteeristä lähetiksi, ja siivoojasta orjaksi. Kivaa oli silti, ja ensi vuonna taas. Reipas työtahti ei haitannut, päinvastoin. Kaikki joulumieli oli kyllä ihan tiessään, mutta jollain tavalla se ei edes tuntunut missään. Tiedättekö sen tunteen, että odottaa joulufiilistä, ja tietää sen jossain vaiheessa saapuvan? Ei näkynyt, mutta no hard feelings, en edes odottanut. Ehkä ensi vuonna sitten. Laitoin joulutraditioitakin rytinällä uusiksi, edellisten monien päivien kohkaamisen sijasta olin töissä ihan viime minuuteille asti, ja ajoin Helsingistä kotikotiin vasta aattoaamuna ja oikeastaan suoraan ruokapöytään. Lahjojen avaamisen jälkeen nukahdin olohuoneen matolle ja joulupäivän iltana lähdin kaverin seuraksi viihteelle. Meni se joulu noinkin. :)

Ylipäätään, ensimmäinen joulu oli helpompi kuin kuvittelin, se ei oikeastaan tuntunut miltään. Osaltaan varmasti vaikuttaa se että tein töitä niin tiiviisti, mulla oli töissä kivaa ja sain uusia ystäviä ja tutustuin vanhoihin paremmin. Tuntuu että seison ihan omilla jaloillani, ja se vähän hämmästyttääkin. Nasta-koira on ollut kyllä syksyn paras päätös, sanottakoon kuitenkin etten muista milloin päätin ottaa koiran. Olivat ne kuukaudet kuitenkin sen verran rankkoja.

Rankkoja aikoja on varmasti edessä vieläkin mutta selviän niistä. :)

Kolmen viikon työrupeaman aikana en jaksanut ottaa joululahjoista mitään paineita, itseasiassa kaikki tarpeellinen tuli hankittua jo joulukuun alussa. Tekemään en ehtinyt kyllä oikeastaan yhtään mitään, mutta ehtii sitä ensi vuonnakin. Pitää vain aloittaa ajoissa, kun tietää että kolme viikkoa ennen joulua extraillaan kukkavälityksen merkeissä. :) Käsityöt on muutenkin nyt jääneet vähän taka-alalle mutta ehtiihän sitä.

Ensi viikolla palaan Pohjanmaalta Helsinkiin (on jopa jo vähän ikävä), menen takaisin kiskantädiksi ja kouluun. Motivaatiota tuon koulun suhteen pitäisi nyt vaan jostain löytää... Oon pyöritellyt tässä eri vaihtoehtoja päätymättä oikeastaan mihinkään tulokseen, että kai sitä nyt taas sinne palataan. Ainakin luulen että ala on oma, mutta itseni voisin kyllä palkita läpirämmitystä syksystä esimerkiksi pienellä paussilla. Sitten kun sen aika on. :)

Tylsää kun ei ole kuvia. No, ainakin tiedätte että täällä ollaan. :)