tiistaina, syyskuuta 20

Kudontaa

Vietin viikonlopun kotikodissa, mm. Koemaistajan siskon häissä. Ilma oli kaunis, morsiuspari onnellinen ja juhlat hyvät. Päivä oli vaan rankempi kuin osasin edes kuvitella, mutta jälleen on yksi harppaus otettu eteenpäin.

Pääsin myös kangaspuiden kimppuun, ja niiden kanssa menikin yömyöhälle parinakin iltana. Pitipä sitä venyttää myös Helsinkiinpaluuta päivällä, jotta sain lisää kudonta-aikaa. Voin sanoa, että niisiminen on oivaa terapiaa, siinä kun ei voi taas keskittyä mihinkään muuhun.. Välillä taisi ajatus lipsua, päätellen kahdesta niisintävirheestä.

Laadunvalvojat oli tietysti duunissa.


Sampo täpäkkänä, niisinnästä oli tässä vaiheessa valmiina 1/4.


Alkusolmujen kireyden tsekkaus.


Kestääkö loimi kissan painon?


Reiska käytti loimea päivänvarjona. Näin unisen kaverin löysin kun maanantaina tulin aloittamaan kutomista.


Ei siinä kolinassa voinut nukkua, sen sijaan kaidekoukkuun teroitettiin hampaat ja ihmeteltiin, aukeaako viriö tarpeeksi suurelle.


Ei tarvi mitään karstaa, Reiska hoitaa.


Ei siitä pinnasta ihan tasaista tule mutta onko sen nyt niin väliksikään. Tekemisen ilo on tärkein!

Valmiina on jo yli 30 cm, enkä malta odottaa että pääsen taas tuon kimppuun kun seuraavan kerran matkaan Pohjanmaalle (tiedossa myös Seinäjoen käsityömessut) parin viikon päästä. Vähän jännittää, miten kissat ovat työtäni edistäneet... :)

---

Surullinen neuletakki on solkia ja ehkä muutamaa koristetta vailla. Huhhei!

2 kommenttia:

  1. On tosiaan välillä ihana keskittyä täysillä johonkin käsityöhön ja saada pieni irtiotto mietteistään. Tsemppiä. Ihanat laadunvalvojat! :)

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Suunnittelen tässä huivin tekemistä tuosta cacao-langasta ja mietin että mitä lankatiheyttä olet tässä käyttänyt?

    VastaaPoista