Palloja

Vierivä kivi ei sammaloidu, sanovat. Niinpä oon panostanut tällaisiin pyöreisiin muotoihin viime aikoina, pysyäkseni liikkeellä. Viikon sisällä 7 vyyhtiä lankaa ja samaiset 7 vyyhtiä matonkuteita ovat muuttuneet keriksi.

Käsityömessuilta käytiin äidin kanssa hakemassa inspiraatiota ja materiaalivarastojen täytettä. Äitikin, joka ei useaan vuoteen ole puikkoihin tarttunut, neuloo tänä syksynä ainakin 4 huivia. ;)

Mukaan itselle lähti turkoosi vyyhti Cascade 220 Heathersia, josta tulee (joskus) pipo. Violehtin/aniliinin sävyinen kerä sisältää kaksi vyyhtiä Cascade Alpaca Lacea, jotka äiti haluaa takaisin huiviksi muotoutuneena. Matonkuteesta tulee mm. virkattuja koreja tuotesuunnittelu/sisustus-kurssille, ja matonkudetta lähti vanhempien mukana kohti Pohjanmaata useampi kerä. Mattoja tulee niistä, katsotaan miten pöytäpuilla onnistuu!

Teeteen Cacao-kerät ovat pieniä, koska ne on tänään muuttaneet muotonsa loimeksi shaalia varten. Tein jopa suunnitelmankin pahville, olen yllättynyt omasta toiminnastani... Tämän aion niisiä ja vetää tukille viikonloppuna. Jos ehtisin vaikka kutomaankin. :)

Terapiakissanani muutaman päivän maukunut Kasper halusi kuvaan. Noista kuteista tulee yksi matto, punasävyisiä kuteita on toiseen.

Kudontakärpänen on selvästi purrut. Ideoita tuntuu muutenkin olevan.. Kun olisi vaan joku joka toteuttaisi kaiken.

Eilen tuli 6 viikkoa rakkaan poismenosta.. Liian lyhyt aika ymmärtää vieläkään tätä asiaa. Kuitenkin yli neljän vuoden yhteinen taival.. Ja yhtäkkiä toista ei vaan ole, kun päätti lähteä pois. Tiesikö, miten minun käy? Selviänkö? Pakko kai se on.

Opiskelu on kuitenkin nyt vähän vienyt ajatuksia pois. Harmittaa vaan, että meillä alkoi vaan "tylsiä" kursseja; luentoja luentojen perään. Tuotesuunnittelun kurssilla valmistetaan sisustustuotesarja, ja se onkin ainoa toiminnallinen kurssi tähän syksyyn. Kolmen viikon harjoittelusta nyt luulisi äksöniä löytyvän, mutta eipä sielläkään itse käsillä tehdä mitään. Hullua että ensimmäisenä opiskeluvuonna meidät liiskataan kaiken työmäärän alle ja toisena vuonna lukujärjestys kolisee tyhjyyttään. Pientä viilaamista kaivattaisiin jälleen..

Huomenna palailen myös töihin, saa nähdä miten paljon kassan takana tulee sekoiltua. Ensi viikolla mulla on toivottavasti kerrottavana mukavia vuokraheppauutisia, pitäkää peukkuja. :) Heppaterapia on parasta.