perjantaina, marraskuuta 11

Silppua

Ensin oli vain kasa huopasilppua, joka jäi aiemmista töistä - ne paljastan kunhan kaikki myyjäisiin menevä on kasassa. :)

Sen jälkeen oli valtavasti pääteltäviä langanpäitä. Huuuh...


Sitten oli kasa kukkia!

Älkää kysykö mitä nistä tulee, koska en oo ihan vielä varma. Jotain myyjäisiin, luulisin.

--

Harjoittelu päättyi tänään, ja nyt oli kerrankin aikaa tehdä jotain omaa. Oli kyllä hyvä kolmiviikkoinen, sain olla Viikin norssissa hyvässä ohjauksessa, ja pitää kivoille ja äärimmäisen opettavaisille ryhmille tuntia. Sain opetettavakseni haastavan seiskojen ryhmän, ja ekat 2 x 75 min oli ihan hirveää sirkusta, jolloin purin hammasta aja pidättelin itkuakin. Toiset tunnit oli jo vähän helpommat, enää ekat 30 minuuttia oli silkkaa sekoilua. Tuntia seuranneet harjoittelijakaverit sanoivat tunnin jälkeen, että heidän teki mieli nousta ylös ja kiljua ryhmälle. Mietittiin jälkeenpäin että sillä ois kyllä saanut itsensä välituntikeskusteluihin, "ei se meiän ope mut se sen kaveri .... !!"

Harjoittelussa oli siis tosi kivaa ja oon ihan yllättyny myös omasta jaksamisesta, ja siitä miten jaksoin siihen panostaa. Vaikka oon rankassa elämänvaiheessa, oon ehkä sitten oikealla alalla edes, koska se auttaa vähän jaksamaan. Ja ainiin!! Pääsin lukemaan bilsaa sivuaineena!! Eli Viikistä mut löytää tulevaisuudessakin. :)

maanantaina, marraskuuta 7

Pienet joulumyyjäiset

Tuonne vaan, mäkin meen sinne! Siellä on muitakin! Tapahtuma myös Facebookissa!

lauantaina, marraskuuta 5

Syy sytyttää kynttilä tänään.

Syy, jota en koskaan uskonut tulevan. Ikävä. <3

maanantaina, lokakuuta 31

Soon syssy ny!

Ei ole enää montaa lehteä. Junailtiin Nastan kanssa viikonloppuna Pohjanmaalle ja siellä ei ollut yhtään. Käytiin nyt vähän ihastelemassa näitä viimeisiä..

Mertakin ihmeteltiin, välimatkan päästä vielä tosin.

Sylivauva.

"Ai sä haluat kuvan mun naamasta? Okei!"

:P

"kato mä söin hiekkaa lällällää!"

__

Kässäpostauskin tulee jossain vaiheessa. Nyt on menossa jämälankojen tuhoaminen, ja sukiksi menevät niin siinä nyt ei kauheasti kuvattavaa ole. Olen harjoittelussa myös Viikin norssissa, ja pidän muutaman oppitunnin, eiköhän niiltä jotain materiaalia liikene.. :)

sunnuntaina, lokakuuta 23

Nastaa!


Hymyä!

Viikko sitten Lauttasaareen kotiutui terapiakoiraksi pieni Nasta. Terapiaa se on totta totisesti tarjonnut, mm. nauruterapian muodossa kun kerran kotiin palatessani löysin kakan keittiön seinästä. Se oli vähän hämmentävä kokemus ja pisti miettimään, mihin olen oikein ryhtynytkään. :D


Karvakakara tarvitsi myös takin, enkä halunnut ostaa takkia pentuajalle muutamaa käyttökertaa varten. Tikkasin itse eurokankaan ulkoilukangas- ja fleecepalalaarilöydöt yhteen, tein ikean puuvillasta kanttinauhat ja lisäsin vähän tarraa. Ja hyvä takki tuli, juuri sopivasti viime viikon myrskyille.

Välillä pentu raahailee ulkona itseään kolme kertaa isompia keppejä. Ja luulisi jo viikon aikana käyneen selväksi miltä lehdet maistuvat mutta aina niitä vaan pitää natustaa. Uusia tuttuja ollaan myös saatu roppakaupalla, meinaa ihan järkyttää tämä koiraihmisten sosiaalisuus!?


Välillä täytyy kaikki lelut heitellä ulos kopasta jotta mahtuu sinne itse nukkumaan. :)

__

Myös muuta uutta kotiutui tähän huusholliin viime viikolla. Ekat wollmeiset! Osuin sattumalta päivitykseen.. ja tietäähän sen miten siinä käy. :)


sunnuntaina, lokakuuta 16

Tänään

Tänään mallailin paikkaa pedille.


Tänään järjestin lelut laatikkoon.


Tänään päätin paikan ruokakipoille.


Tänään otin viimeisetkin tavarat esiin.


Tänään tänne muuttaa Nasta. 2 kuukautta villiä westie-energiaa.

Tänään oon vähän vähemmän yksin.

:)

--

Blogin ulkoasu on muuten vähän under construction vielä. Pitää katsoa saisiko pentukuvista jotain irti. ;)

maanantaina, lokakuuta 3

Uni

Olet uneni kaunein ja suloisin


Niin totta ja harhaa vain kuitenkin


Olet uneni kaunein, mutt' etäisin


Haave herkin ja haavoittuvin.

---

Uni-shaali
Teeteen Cacao-lenkkialpakka, vaaleanharmaa ja valkoinen
Langanmenekki 183 g
Sidos palttina
Koko 55 x 145 cm + hapsut
Nyt vielä karstaamaton, saa nähdä karstaanko.
Ihana.

Ensimmäinen kudontakokemus omilla pöytäpuilla, ja saavat jäädä taloon. Pitää vain löytyä tarpeeksi korkea penkki, ettei niskat jumiudu enää toiste pitkälle yöhän jatkuvan kutomisen seurauksena. :)