Soon syssy ny!

Ei ole enää montaa lehteä. Junailtiin Nastan kanssa viikonloppuna Pohjanmaalle ja siellä ei ollut yhtään. Käytiin nyt vähän ihastelemassa näitä viimeisiä..

Mertakin ihmeteltiin, välimatkan päästä vielä tosin.

Sylivauva.

"Ai sä haluat kuvan mun naamasta? Okei!"

:P

"kato mä söin hiekkaa lällällää!"

__

Kässäpostauskin tulee jossain vaiheessa. Nyt on menossa jämälankojen tuhoaminen, ja sukiksi menevät niin siinä nyt ei kauheasti kuvattavaa ole. Olen harjoittelussa myös Viikin norssissa, ja pidän muutaman oppitunnin, eiköhän niiltä jotain materiaalia liikene.. :)

Nastaa!

Hymyä!

Viikko sitten Lauttasaareen kotiutui terapiakoiraksi pieni Nasta. Terapiaa se on totta totisesti tarjonnut, mm. nauruterapian muodossa kun kerran kotiin palatessani löysin kakan keittiön seinästä. Se oli vähän hämmentävä kokemus ja pisti miettimään, mihin olen oikein ryhtynytkään. :D

Karvakakara tarvitsi myös takin, enkä halunnut ostaa takkia pentuajalle muutamaa käyttökertaa varten. Tikkasin itse eurokankaan ulkoilukangas- ja fleecepalalaarilöydöt yhteen, tein ikean puuvillasta kanttinauhat ja lisäsin vähän tarraa. Ja hyvä takki tuli, juuri sopivasti viime viikon myrskyille.

Välillä pentu raahailee ulkona itseään kolme kertaa isompia keppejä. Ja luulisi jo viikon aikana käyneen selväksi miltä lehdet maistuvat mutta aina niitä vaan pitää natustaa. Uusia tuttuja ollaan myös saatu roppakaupalla, meinaa ihan järkyttää tämä koiraihmisten sosiaalisuus!?

Välillä täytyy kaikki lelut heitellä ulos kopasta jotta mahtuu sinne itse nukkumaan. :)

__

Myös muuta uutta kotiutui tähän huusholliin viime viikolla. Ekat wollmeiset! Osuin sattumalta päivitykseen.. ja tietäähän sen miten siinä käy. :)

Tänään

Tänään mallailin paikkaa pedille.

Tänään järjestin lelut laatikkoon.

Tänään päätin paikan ruokakipoille.

Tänään otin viimeisetkin tavarat esiin.

Tänään tänne muuttaa Nasta. 2 kuukautta villiä westie-energiaa.

Tänään oon vähän vähemmän yksin.

:)

--

Blogin ulkoasu on muuten vähän under construction vielä. Pitää katsoa saisiko pentukuvista jotain irti. ;)

Uni

Olet uneni kaunein ja suloisin

Niin totta ja harhaa vain kuitenkin

Olet uneni kaunein, mutt' etäisin

Haave herkin ja haavoittuvin.

---

Uni-shaali

Teeteen Cacao-lenkkialpakka, vaaleanharmaa ja valkoinen

Langanmenekki 183 g

Sidos palttina

Koko 55 x 145 cm + hapsut

Nyt vielä karstaamaton, saa nähdä karstaanko.

Ihana.

Ensimmäinen kudontakokemus omilla pöytäpuilla, ja saavat jäädä taloon. Pitää vain löytyä tarpeeksi korkea penkki, ettei niskat jumiudu enää toiste pitkälle yöhän jatkuvan kutomisen seurauksena. :)

Kudontaa

Vietin viikonlopun kotikodissa, mm. Koemaistajan siskon häissä. Ilma oli kaunis, morsiuspari onnellinen ja juhlat hyvät. Päivä oli vaan rankempi kuin osasin edes kuvitella, mutta jälleen on yksi harppaus otettu eteenpäin.

Pääsin myös kangaspuiden kimppuun, ja niiden kanssa menikin yömyöhälle parinakin iltana. Pitipä sitä venyttää myös Helsinkiinpaluuta päivällä, jotta sain lisää kudonta-aikaa. Voin sanoa, että niisiminen on oivaa terapiaa, siinä kun ei voi taas keskittyä mihinkään muuhun.. Välillä taisi ajatus lipsua, päätellen kahdesta niisintävirheestä.

Laadunvalvojat oli tietysti duunissa.

Sampo täpäkkänä, niisinnästä oli tässä vaiheessa valmiina 1/4.

Alkusolmujen kireyden tsekkaus.


Kestääkö loimi kissan painon?


Reiska käytti loimea päivänvarjona. Näin unisen kaverin löysin kun maanantaina tulin aloittamaan kutomista.


Ei siinä kolinassa voinut nukkua, sen sijaan kaidekoukkuun teroitettiin hampaat ja ihmeteltiin, aukeaako viriö tarpeeksi suurelle.


Ei tarvi mitään karstaa, Reiska hoitaa.


Ei siitä pinnasta ihan tasaista tule mutta onko sen nyt niin väliksikään. Tekemisen ilo on tärkein!

Valmiina on jo yli 30 cm, enkä malta odottaa että pääsen taas tuon kimppuun kun seuraavan kerran matkaan Pohjanmaalle (tiedossa myös Seinäjoen käsityömessut) parin viikon päästä. Vähän jännittää, miten kissat ovat työtäni edistäneet... :)

---

Surullinen neuletakki on solkia ja ehkä muutamaa koristetta vailla. Huhhei!

UFO

Pengoin aamulla yllättävän vapaapäivän (eli työt jatkuukin vasta ensi viikolla) kunniaksi lankalaatikkoa, aikomuksena tehdä lapaset. Vastaan tuli kuitenkin tämä viime joululomalla aloitettu maksikaulahuivi, ja vilkaisu ikkunasta vahvisti päätöksen tehdä tuo ufo samantien loppuun. Tuuli riepotti puita, ja parvekkeen ovesta vetää niin että tukka hulmuaa.

Huivi on aloitettu luomalla silmukat ihan mututuntumalla, ja vasta päättelyn jälkeen huomasinkin, miten pitkä se on. Rinkulalla on mittaa varmaan kaksi ja puoli metriä. Jotain merkittävää tapahtui siinä vaiheessa kun aloin neulomaan pyörönä tuota, sillä se kiepsahti ympäri ja se oli ehkä yksi syy miksi se ufoutui. Valmiissa huivissa tuo ei haittaa kun se kuitenkin kieputetaan kaulaan miten sattuu.

Nyt olen valmis syysmyrskyjä varten, antaa tulla vaan. Tätä tyttöä ei mitkä tahansa tuulet muutenkaan enää horjuta!

Tätä sen sijaan horjutti. Ainoa parvekkeella kasvanut gladiolukseni muuttui eilen leikkokukaksi, kun merituuli antoi sille kyytiä. Istutin mielestäni keväällä keltaisia ja vaaleanpunaisia sipuleita.. Kukkia tuli lopulta vain yksi, jossa olikin molemmat värit. Mielenkiintoista. :)

--

Piakkoin ehkä asiaa hyvin surullisesta neuleesta, nimittäin neulekoneella kurssityönä tehtävästä paidasta. Opettaja ei ole huolinut neuletta arviointiin esimerkiksi "saumojen huonon laadun" perusteella, joten jännitän kovasti mitä se sanoo, kun huomaa omassani olevan kahden eri värierän lankaa.. Neuleen oli määrä olla valmis jo keväällä, mutta viimeinen palautuspäivä oli syyskuun alussa. Sain kuitenkin olosuhteista johtuen lisäaikaa syyskuun loppuun, vaikkakin todettiin että "tässä ei arvioida elämäntilannettasi vaan kykyä suoriutua annetusta tehtävästä". Nyt deadline siis lähestyy ja enää puuttuu toinen hiha ja kaulus. Päätin että minun hyvin epätäydellinen nuttuni, joka todennäköisesti päätyy palvelemaan korkeintaan roskienvientireissulla ja lämmikkeenä tässä viluisessa kämpässä, saa luvan kelvata sellaisenaan. Laitan kuvia pian !

Palloja

Vierivä kivi ei sammaloidu, sanovat. Niinpä oon panostanut tällaisiin pyöreisiin muotoihin viime aikoina, pysyäkseni liikkeellä. Viikon sisällä 7 vyyhtiä lankaa ja samaiset 7 vyyhtiä matonkuteita ovat muuttuneet keriksi.

Käsityömessuilta käytiin äidin kanssa hakemassa inspiraatiota ja materiaalivarastojen täytettä. Äitikin, joka ei useaan vuoteen ole puikkoihin tarttunut, neuloo tänä syksynä ainakin 4 huivia. ;)

Mukaan itselle lähti turkoosi vyyhti Cascade 220 Heathersia, josta tulee (joskus) pipo. Violehtin/aniliinin sävyinen kerä sisältää kaksi vyyhtiä Cascade Alpaca Lacea, jotka äiti haluaa takaisin huiviksi muotoutuneena. Matonkuteesta tulee mm. virkattuja koreja tuotesuunnittelu/sisustus-kurssille, ja matonkudetta lähti vanhempien mukana kohti Pohjanmaata useampi kerä. Mattoja tulee niistä, katsotaan miten pöytäpuilla onnistuu!

Teeteen Cacao-kerät ovat pieniä, koska ne on tänään muuttaneet muotonsa loimeksi shaalia varten. Tein jopa suunnitelmankin pahville, olen yllättynyt omasta toiminnastani... Tämän aion niisiä ja vetää tukille viikonloppuna. Jos ehtisin vaikka kutomaankin. :)

Terapiakissanani muutaman päivän maukunut Kasper halusi kuvaan. Noista kuteista tulee yksi matto, punasävyisiä kuteita on toiseen.

Kudontakärpänen on selvästi purrut. Ideoita tuntuu muutenkin olevan.. Kun olisi vaan joku joka toteuttaisi kaiken.

Eilen tuli 6 viikkoa rakkaan poismenosta.. Liian lyhyt aika ymmärtää vieläkään tätä asiaa. Kuitenkin yli neljän vuoden yhteinen taival.. Ja yhtäkkiä toista ei vaan ole, kun päätti lähteä pois. Tiesikö, miten minun käy? Selviänkö? Pakko kai se on.

Opiskelu on kuitenkin nyt vähän vienyt ajatuksia pois. Harmittaa vaan, että meillä alkoi vaan "tylsiä" kursseja; luentoja luentojen perään. Tuotesuunnittelun kurssilla valmistetaan sisustustuotesarja, ja se onkin ainoa toiminnallinen kurssi tähän syksyyn. Kolmen viikon harjoittelusta nyt luulisi äksöniä löytyvän, mutta eipä sielläkään itse käsillä tehdä mitään. Hullua että ensimmäisenä opiskeluvuonna meidät liiskataan kaiken työmäärän alle ja toisena vuonna lukujärjestys kolisee tyhjyyttään. Pientä viilaamista kaivattaisiin jälleen..

Huomenna palailen myös töihin, saa nähdä miten paljon kassan takana tulee sekoiltua. Ensi viikolla mulla on toivottavasti kerrottavana mukavia vuokraheppauutisia, pitäkää peukkuja. :) Heppaterapia on parasta.