keskiviikkona, tammikuuta 4

Pakko

Tuli sellanen olo että on jo pakko kirjoittaa jotain. Ilmoittaa että oon täällä.

Kamera on teillä tiettymättömillä joten mitään kuvamateriaalia ei ole. Toisaalta, eipä oo ollut paljon kuvattavaakaan.

Ennen joulua olin vaan töissätöissätöissä, jouluviikolla keräsin viideltä päivältä 63 tuntia. Siinä ei paljon neulottu, eikä tehty muutakaan. Olin extraamassa kukkakaupalla, ja työnkuvakin muuttui sihteeristä lähetiksi, ja siivoojasta orjaksi. Kivaa oli silti, ja ensi vuonna taas. Reipas työtahti ei haitannut, päinvastoin. Kaikki joulumieli oli kyllä ihan tiessään, mutta jollain tavalla se ei edes tuntunut missään. Tiedättekö sen tunteen, että odottaa joulufiilistä, ja tietää sen jossain vaiheessa saapuvan? Ei näkynyt, mutta no hard feelings, en edes odottanut. Ehkä ensi vuonna sitten. Laitoin joulutraditioitakin rytinällä uusiksi, edellisten monien päivien kohkaamisen sijasta olin töissä ihan viime minuuteille asti, ja ajoin Helsingistä kotikotiin vasta aattoaamuna ja oikeastaan suoraan ruokapöytään. Lahjojen avaamisen jälkeen nukahdin olohuoneen matolle ja joulupäivän iltana lähdin kaverin seuraksi viihteelle. Meni se joulu noinkin. :)

Ylipäätään, ensimmäinen joulu oli helpompi kuin kuvittelin, se ei oikeastaan tuntunut miltään. Osaltaan varmasti vaikuttaa se että tein töitä niin tiiviisti, mulla oli töissä kivaa ja sain uusia ystäviä ja tutustuin vanhoihin paremmin. Tuntuu että seison ihan omilla jaloillani, ja se vähän hämmästyttääkin. Nasta-koira on ollut kyllä syksyn paras päätös, sanottakoon kuitenkin etten muista milloin päätin ottaa koiran. Olivat ne kuukaudet kuitenkin sen verran rankkoja.

Rankkoja aikoja on varmasti edessä vieläkin mutta selviän niistä. :)

Kolmen viikon työrupeaman aikana en jaksanut ottaa joululahjoista mitään paineita, itseasiassa kaikki tarpeellinen tuli hankittua jo joulukuun alussa. Tekemään en ehtinyt kyllä oikeastaan yhtään mitään, mutta ehtii sitä ensi vuonnakin. Pitää vain aloittaa ajoissa, kun tietää että kolme viikkoa ennen joulua extraillaan kukkavälityksen merkeissä. :) Käsityöt on muutenkin nyt jääneet vähän taka-alalle mutta ehtiihän sitä.

Ensi viikolla palaan Pohjanmaalta Helsinkiin (on jopa jo vähän ikävä), menen takaisin kiskantädiksi ja kouluun. Motivaatiota tuon koulun suhteen pitäisi nyt vaan jostain löytää... Oon pyöritellyt tässä eri vaihtoehtoja päätymättä oikeastaan mihinkään tulokseen, että kai sitä nyt taas sinne palataan. Ainakin luulen että ala on oma, mutta itseni voisin kyllä palkita läpirämmitystä syksystä esimerkiksi pienellä paussilla. Sitten kun sen aika on. :)

Tylsää kun ei ole kuvia. No, ainakin tiedätte että täällä ollaan. :)



3 kommenttia:

  1. Oikein mukavalta kuulosti joulusi noinkin, jouluja on monenlaisia, ja edessä vielä monenmonta. Siulla on hyvä asenne, että ehtii sitä myöhemminkin. Niin ehtiikin! Kaikkimullehetinyt ei ole ollenkaan kiva olotila, saati hillitön joulustressi.

    Tuottoisaa neulevuotta 2012! Suunnittelen pientä pääkaupunkiseudun reissua alkuvuodelle, ehkä voitaisiin vaikka tavata kahvittelun (ja tietysti neulonnan!) merkeissä? :)

    VastaaPoista
  2. Tuttu tunne ainakin minulle tuo, että odottaa joulumielen saapumista, ja tänä vuonna kävi myös minulle niin ettei sitä sitten kyllä oikeastaan tullut ollenkaan. Mutta eipä hätää, käsittääkseni sitä oli liikkeellä tänä vuonna, mahtaakohan johtua säästä. Kuulostaa muutenkin kovin tutulta kirjoituksesi, itsekkään en ole nyt oikein ehtinyt käsitöihin sun muihin paneutua, on ollut töitä ja muuta menoa. Mutta näistä nyt ei edes sovi ottaa stressiä, se nyt vasta tyhmää olisi :D Mutta hyvää alkanutta vuotta sinne, ja rapsutuksia Nastalle! :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon molemmille, ja samanlaisia uudenvuoden toivotuksia takaisin. Ja oli kiva huomata että joku jaksoi lukea myös kuvattomia postauksia. :)

    VastaaPoista