Bloggaajaa laiskottaa :)

Bloggaustahtiani moitittiin, muidenkin kuin itseni toimesta, joten täytynee tehdä parannus. Päivät vaan kuluu - aika ennen joulua meni niin kiireisenä joululahjojen teon kanssa, että ei puhettakaan mistään koneella istumisesta. Ja aika jälkeen joulun taas on mennyt viipottaessa oman ja Koemaistajan kodin väliä ja vähän muuallakin, ja nyt sitten kipeänä kotona sohvan pohjalla. Kroppa otti aikalisän. :)


















Meidän joulu. Aattoaamuna tämmöinen koristi olohuonetta, ja onhan se kuusi itseasiassa siellä vieläkin. Pakettien kääreet ovat vain lähteneet ja lahjat kadonneet oikeille omistajilleen. :)

















Minun paketeistani paljastui mm. tällaista. Toivelistoilla oli hyödyllistä tavaraa, jota voi sitten oman kodin löytyessä alkaa käyttää. Tottakai sain myös pientä luksusta, esimerkiksi rannekorun. Eihän kaikki vaan voi olla hyödyllistä. ;) Yksi suosikkilahjoistani oli ehdottomasti tuo sähkövatkain, olen jo monta vuotta halunnut oman ja nyt sen sain! Odottaa pääsyä tositoimiin.. Kaikenkaikkiaan sain ihania paketteja. Marimekon pussi sisältää muutamia lahjakortteja, ja piipahdettiinkin jo alennusmyynneissä sunnuntaina, mutta ei tarttunut mitään mukaan. Ehtiihän ne käyttää, Vero Modankin kortti oli voimassa 5 vuotta ?!














Aattoaamun tapahtumia. Tultiin joulupuurolta kotiin ja kissat istuivat pöydällä, kukka kaadettuna. Noista kahdesta ei oikein tiedä ikinä, eivät vieläkään ole mitään ylimpiä ystävyksiä vaikka saattavat vahingossa vierekkäin nukkuakin. Sampolla on muuten joku laatikkofetissi, tuossa se nököttää kirsikkalaatikossa. :)


















Se kasvaa vielä.. ;) Kuvassa myös Haasteren-palapeli, joka meillä on nyt pienoisena projektina..:)


















Tässä näette tulevan huippukiekkoilijan ensimmäiset luistelut.. ;) Kuvassa Melkein-Kummipoika, eli Koemaistajan kummilapsi. Sai joulupukilta luistimet, ja tässä on siis ensimmäistä kertaa luistimilla, viime talvena kokeiltiin jäätä jo kengillä. Kun avasi joululahjaansa ja näki siellä luistimet "voi ei tällaaset!"














Tällaisia meni joulupaketteihin, yllä lapaset siitä joskus ostetusta hopeanhohtoisesta Korallista ja kämmekkäät Huopasesta. Alla Novitan Anni-langasta tehdyt lahjasukat äidille.














Siinä siis pientä joulukatsausta.. Nyt on puikoilla kauluria, ja Täydelliset naiset 4.kausikin alkaa olla lopuillaan, saa nähdä mitä sitä seuraavaksi keksii. Suunnitelmissa oli aloittaa heti tammikuusta jotain isompaa neuletta itselle, tässä kun on viimeiset 2 kk tikutettu vain pieniä töitä. Ehdotuksia? :)

Koemaistajan kanssa on muuten väitelty useampaan otteeseen, onko silmukat puikolla vai puikossa. Luonnollisesti ne ovat puikolla, eikö? ;D Tämä on taas jotain miesten logiikkaa...

Päättelykeijun odotettu vierailu

Kolme päivää marraskuuta jäljellä, tai oikeastaan kaksi, jos tätä päivää ei lasketa. Jos lapaskuuta mietitään, niin kolme. :) Partylite toi minulle mukavia mieltä piristäviä paketteja, ja nyt täällä sitten kynttilät luovat vähän jouluisampaa tunnelmaa.. Ulkonahan siis nurmikko vihertää ja vettä sataa. Eiköhän se joulu sieltä kuitenkin tule, pikkuhiljaa..
Kuvassa näkyy Katja Kallion Sooloilua. Se on suloinen kirja! Samaten kuin P.S. I Love You sopisi kyllä marraskuun iltojen viettoon. Tahtoo vain olla niin, että dvd-boksit ovat nyt enemmän käytössä, kun pitää tikuttaa niin ahkerasti. Joulujutuissa ois tekemistä vaikka kuinka! Valmiiksi ois saatava mm. pipo, palatossut, uusimmassa SK:ssa ollut "röijy" (mikä nimi!), kolmet lapaset (joista toivottavasti edes yhdet ehtivät vielä lapaskuuhun), villasukat, ja paljon pikkujuttuja. Hartiat alkaa pikkuhiljaa vihoitella mutta siinähän vihoittelevat, keväällä ehtii levätä... :P


















Päättelykeijua oli odotettu. Nämä ovat olleet valmiina jo viikon verran mutta kukaan (??) ei ole niitä jaksanut päätellä! Näissä siis ne Novitan alpakat jotka pari viikkoa sitten ostin. Ihanan pehmeät ja suht paksutkin, kun molemmat langat juoksivat puikoilla yhtä aikaa.














Hemmottelin itseäni villasukilla. Pakko myöntää, tätä kuvaa otettaessa olin vaan kätkenyt langanpäät piiloon! Sukat olivat myös käytössä päättelemättöminä muutaman päivän, kunnes sain itseäni niskasta kiinni. Kaikkien aikojen ensimmäisiä villasukkiani en ole päätellyt tähänkään päivään mennessä, ja sille parille en halua seuraajaa! Näiden sukkien lankana on vanha kunnon seiskaveikka, ja värit löysivät toisensa sattumalta lankakorissa vierekkäin köllötellessään..














Pieniä tilauksia. Parilapanen aiheuttaa nyt harmaita hiuksia; lasketaanko se Lapaskuussa mukaan? :D Lankana tässä setissä oli mustaa Tempoa, ja en kyllä tykkää siitä langasta yhtään. En tiedä mikä vastustaa, jotenkin se vain on liian paksua ja liian löysää ja ääää.














Nämä lähtevät herkkujen kanssa samassa paketissa kohti Ranskaa. Ennen paketoimista ne saavat kyllä vielä jonkin koristeen, nappeja tai kukkia. Vielä ei ole kiire, postitontut hakevat paketteja täältä vasta parin viikonpäästä kohti omistajiaan. :) Tässä seiskaveikkaa ja tuntematonta vihreää. Josta tulikin mieleen, joskus aiemmin syksyllä bloggaamani yksinäinen mustavihreä sukka sai kaverin, ja koska Koemaistaja oli niin vikkelä ne omiessaan, en saanut kuvaa edes. :)


















Luulen että Aarrevaihto-parini ei täällä käy, ja mikäli käykin, ei hän vielä tiedä tällaisia saavansa! :) Paketti lähtee matkaan ensi viikolla.. Jännittää kovasti tuoko postimies minulle mitään! Suunnittelin jo, että jos paketin voisi säästää sitten ihan jouluaatolle asti, mutta luulenpa vaan... :D

Tajunnanvirtaa & ainaoikeinsilmukoita

Ei mitään valmista tänään. Tuskin huomennakaan.
Koulu imee kaiken energian, ja kasvattaa ärtymyksen tasoa päivä päivältä; todella miellyttävää ajella kahdeksi tunniksi kouluun ja tulla pois? Lukujärjestystä katsellen koulu näyttää todella löysäilyltä, suorastaan naurettavalta; jos tunnit tiivistettäisiin mahdollisimman hyvin, meillä olisi reilu kaksi päivää koulua viikossa. Toisaalta, ryhmätöitä, ryhmätöitä, ryhmätöitä!!! En ole niissä hyvä, en tosiaan. Haluan itse pitää huolen tehtävän sisällöstä, tällöin en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni, jos projekti epäonnistuu. Haluaisin tehdä koulutyöt omalla ajallani, sitten kun minulle sopii (usein viimeisenä iltana!=)), enkä sumplia monien ihmisten aikataulujen viidakossa.

Kuitenkin niitä töitä on pakko tehdä. Jokaisesta kurssista niitä annetaan, ja on tässä syksyn aikana ollut pakko opetella edes jonkinlaiseen ryhmätyöskentelyyn. Syksyn työmäärä on ollut valtava; ryhmätöiden lisäksi on erilaista raporttia ja powerpointia (en osannut käyttää ennen, no, nyt osaan!) on kirjoiteltu milloin mistäkin aiheesta.

Onneksi koulu itsessään on muuttunut mielenkiintoisemmaksi, kuin kuvittelin. Koulutus sisältää markkinointia, viestintää, kieliä, yrittäjyyttä.. ja vastapainoksi keittiö- ja ravintolatunteja! Että eiköhän tuolla nyt viihdy, ja kai tähän projektien kirjoitteluun tulee rutiini, ehkä ne kohta valmistuvat kuin itsestään??

Koulun ryhmätöiden vastapainoksi täytyy tehdä jotain missä ei tarvita kuin yksi käsipari. Sunnuntaina ostamani alpakkalangat muuntautuvat lapasiksi, ja neulepinnasta näytettä tuossa kuvassa. Neulon molemmilla langoilla yhtä aikaa, tulee ihan lämpimän oloiset. Ja pehmoiset! Aion pitää ne ihan kokonaan itselläni, Koemaistajakin jo käski tekemään jotain ihan vaan itselle. :) Tällä tahdilla, mikäli koulujuttuja ei nyt aivan mahdottomasti tule lisää (sillä loppuviikoksi on ihan tarpeeksi tekemistä!) ne ehtivät myös mukaan Lapaskuuhun. :)

Joulukin on jo ihan nurkan takana. Olen henkeen ja vereen jouluihminen, mutta vielä ei tunnu yhtään, että pian sekin on. Joululahjojen miettiminen on kivaa, mutta entä jos niistä tulee stressi? Ja entä, jos kovasti kysellään että mitä itse haluaa, mutta ei tosiaan tiedä, mitä haluaa? Vai voiko sanoa, että haluan 3,5mm Dropsin bambupuikot kiitos?

Osaako joulutontut tehdä sellaisia?














Lämpöä ja valoa syksyiseen pimeyteen, kaverit!