Hulinan jälkeen

Tulin vajaa viikko sitten kotikotiin viettämään joulua, ja osuin pahimpaan hässäkkään. Tai oikeastaan mitään hässäkkää ei tiistai-iltana edes ollut, koska kukaan ei oikeastaan ollut aloittanut edes jouluvalmisteluja. No miten siinä sitten käy, kun pahemman luokan jouluhöperö laitetaan semmoiseen tilanteeseen...

Mielelläni valmistelisin joulua jo aika paljonkin etukäteen, koska joulun odotuskin käy mukavammin, kun on rauhallista. Lahjat hankin tänä vuonna ajoissa, vaikka neulottujen

lahjojen saldo jäikin kehnoksi viimeisen viikon työhulinan vuoksi. Ja Koemaistaja vielä ihmettelee, miksi aloitan joululahjojen suunnittelun jo syyskuussa.. Ensi vuonna suunnittelu alkanee jo kesäkuussa, jos toteutus silloin alkaisi vaikka lokakuussa!

Olin ollut kai kovin kiltti tänä vuonna. Tai sitten tontut eivät olleet jaksaneet lähteä Helsinkiin asti tarkkailemaan. :) Koemaistaja lahjoi minua uudella kameralla ! Tämän postauksen kuvat ovat vielä vanhan Nikon Coolpix 7600 tuotoksia, jatkossa kuvaan Canon Ixus 130:llä. Olen ensituntumalta siihen todella tyytyväinen, se on sirompi, kauniimpi, nopeampi ja parempi!

Muita mukavia paketteja oli mm. uusi puhelin, vanhassa oli näytössä jo reikä ja laturinjohtoa sai pitää tauotta kiinni. Uudessa onkin nyt eri käyttöjärjestelmän myötä vähän opeteltavaa, vaikka merkki säilyikin Nokiana. Siitä en luovu. :)

Kolmas parhaista lahjoista oli Knit Pron Symphonie Wood - setti. Toivoin vanhemmilta Addin Click Bamboo - settiä, mutta iskäpä oli marssinut lankakauppaan ja ilmoittanut valtavan kutomisentarpeen iskeneen. Hänelle oli sitten lyöty käsiin tämä setti, ja tyytyväinen olen. Kokeilin jo kasin puikkoja paksun joululahjalangan neulomiseen, ja tykkään!

Myöskin SNY:n paljastuspaketti saapui juuri ennen joulua. Se sisälsi lapaset, Knitpicks 2,25 puikot ja kännykkäkoru, sekä 2 kerää kauniinruskeaa Robustia. Ihana paketti! Lapaset varsinkin ovat juuri sopivat, ja olleet käytössä siitä hetkestä kun paketti saapui. Parikseni paljastui Meemu. Kiitos paljon mukavasta SNY-syksystä! Täytynee sitä ilmoittautua taas keväällä mukaan. :)
Tässä mummille pakettiin laitettu keinutuolin suojus. Huivi siitä piti tulla, mutta kudoin niin peltiä että keinutuoliin se istuikin täydellisesti. Hapsut on tässä vielä viimeistelemättömät, eikä sidoksesta voi paljon suttuisen kuvan perusteella sanoa, mutta panamaa se on. Kudelangat olivat kuitenkin sidokseen nähden liian harvassa, ja lopputulos muistuttaakin enemmän kuderipsiä. Mummin värinen siitä kuitenkin tuli, ja oli saajalleen miuluinen.
Toiselle mummille pakettiin kääriytyi tämä pumpulihuivi huivineulan kera. Huivi on vaan suorakaiteen muotoinen ja ainaoikeaa. Myös tästä saaja tykkäsi, ja koska on mohairia, ei kutittanut ollenkaan. Villaiset jutut eivät tälle mummille sovi ollenkaan.

Jospa tässä postausta täksi kertaa. Nyt puikoilla on iskän toinen joululahjasukka, raukka kun ehti saada vain yhden sukan lahjaksi. :)

Kiire!

Tässä huushollissa on kiire. Koulua on jäljellä vaivaiset 4 päivää, tekemättömiä hommia sen sijaan suorastaan ruma määrä. Kauheasti palautettavaa ja töitä ja presentaatioita ja ties mitä.

Eilen oli niin kiire, että kun lähdin Villojen Valtakuntaan koulurästejä tekemään ja ehkä myös shoppailukierrokselle Jumboon, en ehtinyt ottaa kotiavaimia mukaan. Enkä autonavaimiakaan, niin että jäin sitten ulos seisomaan. :D Onneksi sukulaiset kaukaa viisaina vaativat itselleen jo syyskuussa vara-avaimen, joten nyt puolentunnin odottelun jälkeen minut pelastettiin. Tätä olikin jo vähän odotettu. =D

Portailla istuskellessani ja avaimia odotellessa postin täti tuli jakamaan minulle postia, ja kilttinä antoi postini minulle. Mainoksien välistä tulvi joulun tuoksu... Kiitos Annika kauniista pienestä ylläristä! Pääsivät joulukoristeoksilleni kotia koristamaan. En saanut tuosta jouluvalorykelmästä minkäänlaista hyvää kuvaa, niin jätän laittamatta. Uusi kamera olisi kiva!

Eilen sain toisenkin yllärin, nimittäin mummini toi entisen opettajani tekemän kauniin valokranssin ikkunaani. Olen niin ihastunut noihin paperinaru-valoviritelmiin, minusta etenkin tuo valkoinen kuultaa niin sievästi.. :)

Joulumieli hiipi jostakin, se oli tullut toissayönä. Aamulla kun katsoi ikkunasta, näkyi ihana talven ihmemaa. Laitoin uuniin jo ensimmäisen lanttulaatikonkin.. Ihanaa, joulu.!

Bloggaajaa laiskottaa :)

Bloggaustahtiani moitittiin, muidenkin kuin itseni toimesta, joten täytynee tehdä parannus. Päivät vaan kuluu - aika ennen joulua meni niin kiireisenä joululahjojen teon kanssa, että ei puhettakaan mistään koneella istumisesta. Ja aika jälkeen joulun taas on mennyt viipottaessa oman ja Koemaistajan kodin väliä ja vähän muuallakin, ja nyt sitten kipeänä kotona sohvan pohjalla. Kroppa otti aikalisän. :)


















Meidän joulu. Aattoaamuna tämmöinen koristi olohuonetta, ja onhan se kuusi itseasiassa siellä vieläkin. Pakettien kääreet ovat vain lähteneet ja lahjat kadonneet oikeille omistajilleen. :)

















Minun paketeistani paljastui mm. tällaista. Toivelistoilla oli hyödyllistä tavaraa, jota voi sitten oman kodin löytyessä alkaa käyttää. Tottakai sain myös pientä luksusta, esimerkiksi rannekorun. Eihän kaikki vaan voi olla hyödyllistä. ;) Yksi suosikkilahjoistani oli ehdottomasti tuo sähkövatkain, olen jo monta vuotta halunnut oman ja nyt sen sain! Odottaa pääsyä tositoimiin.. Kaikenkaikkiaan sain ihania paketteja. Marimekon pussi sisältää muutamia lahjakortteja, ja piipahdettiinkin jo alennusmyynneissä sunnuntaina, mutta ei tarttunut mitään mukaan. Ehtiihän ne käyttää, Vero Modankin kortti oli voimassa 5 vuotta ?!














Aattoaamun tapahtumia. Tultiin joulupuurolta kotiin ja kissat istuivat pöydällä, kukka kaadettuna. Noista kahdesta ei oikein tiedä ikinä, eivät vieläkään ole mitään ylimpiä ystävyksiä vaikka saattavat vahingossa vierekkäin nukkuakin. Sampolla on muuten joku laatikkofetissi, tuossa se nököttää kirsikkalaatikossa. :)


















Se kasvaa vielä.. ;) Kuvassa myös Haasteren-palapeli, joka meillä on nyt pienoisena projektina..:)


















Tässä näette tulevan huippukiekkoilijan ensimmäiset luistelut.. ;) Kuvassa Melkein-Kummipoika, eli Koemaistajan kummilapsi. Sai joulupukilta luistimet, ja tässä on siis ensimmäistä kertaa luistimilla, viime talvena kokeiltiin jäätä jo kengillä. Kun avasi joululahjaansa ja näki siellä luistimet "voi ei tällaaset!"














Tällaisia meni joulupaketteihin, yllä lapaset siitä joskus ostetusta hopeanhohtoisesta Korallista ja kämmekkäät Huopasesta. Alla Novitan Anni-langasta tehdyt lahjasukat äidille.














Siinä siis pientä joulukatsausta.. Nyt on puikoilla kauluria, ja Täydelliset naiset 4.kausikin alkaa olla lopuillaan, saa nähdä mitä sitä seuraavaksi keksii. Suunnitelmissa oli aloittaa heti tammikuusta jotain isompaa neuletta itselle, tässä kun on viimeiset 2 kk tikutettu vain pieniä töitä. Ehdotuksia? :)

Koemaistajan kanssa on muuten väitelty useampaan otteeseen, onko silmukat puikolla vai puikossa. Luonnollisesti ne ovat puikolla, eikö? ;D Tämä on taas jotain miesten logiikkaa...

Tontuilla on kiirettä joulun aikaan...

Joulukortit piti saada tehtyä tänään. Korttipaperi loppui, ja kaupassa oli jäljellä vain punaista ja kiiltävää, kiitosta vaan.. Niinpä kolmen käsintehdyn jälkeen tyydyin valmiskortteihin. Oli niitäkin aika kivoja, löytyi mm. kortteja pipariohjeella tai taatelikakun reseptillä. :) Nyt on kuitenkin kortit kirjoiteltu, ja aamulla lähtee postiin. Meillä ei muuten lähetellä joulukortteja näköjään sen vuoksi, että puolet osoitteista saa soitella sukulaisilta ja loput postinumerot saa arpoa.














Tontut ovat yrittäneet olla ahkeria, ja jotain on valmistunutkin. Sukkia enimmäkseen, lisää niitä ja patalappuja ja lapasia on puikoilla, tai ainakin pitäisi olla. Siinä syy, miksi en ole bloggaamaankaan ehtinyt, kaikki aika mikä kotona on tarjolla, menee puikkojen heilutteluun. Sukkia kuvatessa tuli kiire, tulin koulusta ja huomasin tämän harvinaisen valoilmiön; piti ehtiä tunkea langanpäät nopeasti sukkien sisään ja eikun pihalle kuvaamaan. Yksikään noista ei siis ole ihan oikeasti valmis. :o)














Juna tuli meille, herkkuja mukanaan. Koemaistajan kanssa rakenneltiin, ja vitsit mitä insinöörejä maailma meissä menettää! Taikinakin tehtiin itse, Kotikokin ohjeella.

Tehtävien juttujen lista on niin pitkä ja mahdoton, että viimeiset 2 viikkoa olen miettinyt, minkä ihmeen takia haluan tehdä niin suuren osan joululahjoista käsin. Koulukin jaksaa riemastuttaa, näin viimeiselle viikolle laitettiin vaivaiset 5 tenttiä! Täytyy toivoa, että joulupukin apurin hermo kestää seuraavat 10 päivää... ;)

Tajunnanvirtaa & ainaoikeinsilmukoita

Ei mitään valmista tänään. Tuskin huomennakaan.
Koulu imee kaiken energian, ja kasvattaa ärtymyksen tasoa päivä päivältä; todella miellyttävää ajella kahdeksi tunniksi kouluun ja tulla pois? Lukujärjestystä katsellen koulu näyttää todella löysäilyltä, suorastaan naurettavalta; jos tunnit tiivistettäisiin mahdollisimman hyvin, meillä olisi reilu kaksi päivää koulua viikossa. Toisaalta, ryhmätöitä, ryhmätöitä, ryhmätöitä!!! En ole niissä hyvä, en tosiaan. Haluan itse pitää huolen tehtävän sisällöstä, tällöin en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni, jos projekti epäonnistuu. Haluaisin tehdä koulutyöt omalla ajallani, sitten kun minulle sopii (usein viimeisenä iltana!=)), enkä sumplia monien ihmisten aikataulujen viidakossa.

Kuitenkin niitä töitä on pakko tehdä. Jokaisesta kurssista niitä annetaan, ja on tässä syksyn aikana ollut pakko opetella edes jonkinlaiseen ryhmätyöskentelyyn. Syksyn työmäärä on ollut valtava; ryhmätöiden lisäksi on erilaista raporttia ja powerpointia (en osannut käyttää ennen, no, nyt osaan!) on kirjoiteltu milloin mistäkin aiheesta.

Onneksi koulu itsessään on muuttunut mielenkiintoisemmaksi, kuin kuvittelin. Koulutus sisältää markkinointia, viestintää, kieliä, yrittäjyyttä.. ja vastapainoksi keittiö- ja ravintolatunteja! Että eiköhän tuolla nyt viihdy, ja kai tähän projektien kirjoitteluun tulee rutiini, ehkä ne kohta valmistuvat kuin itsestään??

Koulun ryhmätöiden vastapainoksi täytyy tehdä jotain missä ei tarvita kuin yksi käsipari. Sunnuntaina ostamani alpakkalangat muuntautuvat lapasiksi, ja neulepinnasta näytettä tuossa kuvassa. Neulon molemmilla langoilla yhtä aikaa, tulee ihan lämpimän oloiset. Ja pehmoiset! Aion pitää ne ihan kokonaan itselläni, Koemaistajakin jo käski tekemään jotain ihan vaan itselle. :) Tällä tahdilla, mikäli koulujuttuja ei nyt aivan mahdottomasti tule lisää (sillä loppuviikoksi on ihan tarpeeksi tekemistä!) ne ehtivät myös mukaan Lapaskuuhun. :)

Joulukin on jo ihan nurkan takana. Olen henkeen ja vereen jouluihminen, mutta vielä ei tunnu yhtään, että pian sekin on. Joululahjojen miettiminen on kivaa, mutta entä jos niistä tulee stressi? Ja entä, jos kovasti kysellään että mitä itse haluaa, mutta ei tosiaan tiedä, mitä haluaa? Vai voiko sanoa, että haluan 3,5mm Dropsin bambupuikot kiitos?

Osaako joulutontut tehdä sellaisia?














Lämpöä ja valoa syksyiseen pimeyteen, kaverit!