Jos joku olisi mulle vaikka vuosi sitten sanonut että teet vielä jonain perjantai-iltana innoissasi kirjonnan pistoja huopa-alustalle, olisin nauranut. Kirjontaa? Huopaa? Ei kiitos.
Jotain on nyt kuitenkin tapahtunut. Kirjonta on vienyt minut mennessään, ja tänään huovutin koulun huovutuskerralta jäänyttä neulahuopaa omatoimisesti keittiön pöydällä! Ostin jopa mäntysuopaa enkä pihtaillut. Outoa.
Pikkuveljet juhlivat tänään syntymäpäiviään. Samana päivänä, mutta ikäeroa kolme vuotta. Erikoista. Vanhempi veljistä on nyt vuotta vaille täysi-ikäinen, ja automiehiä... Karvanopat hänelle siis! Huovutin neulahuopalevyn, josta leikkasin "kuution muotoisen" palan, kokosin pykäpistoilla ja pistelin solmupistoilla pisteet.
Samaan huopateemaan menee myös tämä. Villaviidakon Emma lähetti tammikuun puolella jo minulle kiitokseksi pienen ylläripaketin, olinhan ollut Emman pari jo kolmessa vaihdossa. Paketti oli todella mukava piristys ja sattui vielä saapumaan eräänä erityisen väsyneenä päivänä. Langasta on jo sukat valmiina, mutta laitan ne samaan kuvapläjäykseen sitten kun seuraavan kerran maltan esitellä kasan äärimmäisen kiinnostavia perussukkia! Harmi kun Koemaistaja vei jo mustat mennessään inttiin, niistäpä olisikin riittänyt tarinaa... ;)
Lapaset ovat valmistuneet jo jonkun aikaa sitten, mutta saivat nyt kavereikseen nuo heijastinsalmiakkiruudut, joissa on huopatausta. Olisi pitänyt koulussa huovuttaa enemmän noita värillisiä pohjia, nyt leikkasin nuo yhden pohjan reunasta, enkä vielä tiedä tarvitsenko sitäkin koulussa. Onpahan hyvä syy huovuttaa lisää... Lapaset menevät siis nuoremmalle veljelleni.
Veljet saavat itsetehdyn lisäksi myös tuttuja ja turvallisia herkkuja. Uppoaa aina... !